sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Tammikuu oli käsistä soljuva kuukausi tänä vuonna.
Niin monta aloitusta ja keskeneräisyyden kestämistä.Päämäärään  saapumista.Mietin voiko ihan oikeasti olla totta tämä vapauden ja värien uudelleen löytäminen omassa arjessa?Pieniä ryhtiliikkeitä omiin tekemisiin olen opetellut.Ei niin myöhään valvomista kuin ennen hieman enemmän omia hetkiä ulkona ja uima-altaassa-armollisuutta itselle -kun väsyttää lepään en pakotu jaksamaan.Toivon että sinulle joka täällä olet jaksanut kurkistaa olisi ollut hyvä tämä uuden vuoden ensimmäinen kuun kierto.Helmikuu kujeilee tässä rannikolla sateineen ja uskomattoman kauniine iltataivaineen.Muistikirjaani on piirtynyt jo ajatuksia kevään istutuksista,pienistä lomista ja vapaapäivien haaveilutekemistä.Kirjeiden kirjoittaminen jonka sain alkuun viime vuonna on ollut hauskaa ja suloista .Luulen että surullisia asioita jaksaa kun välillä saa hieman levähtää kynä kädessä.

10 kommenttia:

  1. Lempeän valoisalta kuulostaa alkaneen vuoden alkusi! Minulle tammikuu oli tahkeaa ja monin tavoin surusävyistä, vastavirtaista. Elämänmenon allokko vaihtelee ja myötäistä on meneillään jo.
    Kaikkea hyvää helmikuuhusi Maria. Lämpöisiä ajatuksia luoksesi täältä länsirannikon merituulista♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos terveisistä Hannah!Toivon sinulle kaikkea hyvää pian alkavaan kevään aikaan.Toivottavasti vastavirta kääntyy myötävirtaan päin

      Poista
  2. Valoisaa helmikuuta ystäväni! ❤ Helmikuu tuo mukanaan tuulahduksen keväästä. Talvi taittuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kehrä olet oikeassa !Tuulahdus keväästä tuntuu suloiselta.

      Poista
  3. Hei ihana, luulen samoin. Kynä kädessä levähtäminen on viisautta. Tammikuu jotenkin soljui käsisitäni, olen aika väsyksissä, vielä uupunut syksyn urakasta, luulen. Kaipaan vaihtelua, piristystä, valo on jo onneksi hyvin lupaava. Halaus sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lähetän sinulle lämpöisiä voima-ajatuksia ja valoa

      halaus takaisin päin.

      Poista
  4. Pohdintasi hipaisevat omiani, Maria. Talven kesto vie aikansa, mustarastaan laulu tuo kevään lähemmäs. Teetä, tulppaaneja, runokortteja ystäville, raivaamista. Toteamuksesi "Kun väsyttää, lepään, en pakotu jaksamaan" tahdon kirjoittaa muistiin. Kiitos t. Nina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Nina !Onpa ihana tavata sinut pitkästä aikaa.Ajatuksesi solmiutuivat omiini tänään.Raivaan aikaa ja tilaa rakkaille ja itselleni.Lämmin helmikuun illan terveinen sinulle ❤maria

      Poista
  5. Ihana oli lukea tekstiäsi, haluan lisää ja siksi liityinkin lukijaksi, olen eka kertaa sun blogissa. Ois kiva jos haluaisit tulla vasta vierailulle Aurinkokujallekkin.

    VastaaPoista
  6. Mukavaa tavata sinua.Hauskaa että löysit tänne.Kävin kylässä luonasi oli kiva paikka:D ihanaa viikonloppua sinulle.Tapaamme varmasti uudelleen.Maria

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksestasi